Kaatumisten ehkäisy on meidän kaikkien juttu

Kaatumiset ja niistä aiheutuvat vammat ovat yksi geriatrista jättiläisistä. Kaatumisen ehkäisytyön perusta on vaaratekijöiden kartoitus ja havaittuihin vaaratekijöihin puuttuminen monen ammattiryhmän toimesta.

Iän myötä hidastumme ja haurastumme, vaikka olisimme pitäneet itsestämme hyvää huolta. Ikääntymismuutoksien nopeuteen ja laajuuteen vaikuttaa perimän lisäksi elintavat ja itsestä riippumattomat elämäntapahtumat. Usein ajatellaan, että kaatumiset kuuluvat jatkumona ikääntymismuutosten ketjuun. Kaatuilu ei kuulu normaaliin ikääntymiseen. Iäkkään kaatuminen on aina oire siitä, että kaikki ei ole hyvin. Toistuva kaatuilu on hätähuuto.

Kaatumisten taustalla on häiriötila. Syynä voi olla piilossa oleva tai ei-hoitotasapainossa oleva sairaus, kuten masennus ja alkava muistisairaus, aistitoimintojen heikentyminen, lääkkeiden tai alkoholin itsenäiset tai yhteisvaikutukset, heikentynyt liikkumiskyky, riskialtis liikkumisympäristö ja vajaaravitsemus.

Jo ensimmäisen kaatumisen tulee toimia samankaltaisena hälytyskellona kuin korkea verenpaine, verensokeri tai verikokeen tulehdusarvot. Kaatumisen jälkeen pitää selvittää, miksi iäkäs on kaatunut ja onko kaatumisia sattunut aiemminkin. Iäkäs ei kaatumisista välttämättä itse kerro, ellei asiaa oteta puheeksi.

Valitettavan usein kaatumisen taustalla on alkoholi. Iäkkään keho ei kestä alkoholia läheskään yhtä hyvin kuin nuorempana. Siksi alkoholin käyttö tulee ottaa puheeksi.

Usein pitää kartoittaa ja puuttua moneen asiaan

Kaatumisvaaran arvioinnissa on lyhyitä ja pidempiä mittareita. Lyhyet mittarit toimivat parhaiten, kun ne valitaan iäkkään toimintakyvyn mukaan. Usein paras tapa on kysyä iäkkäältä kaatumista ja läheltä piti tilanteista. Aiemmat kaatumiset ja varsinkin vammakaatumiset ennustavat uusia katumisia. Myös iäkkään kokemus tasapaino-ongelmista, huimauksesta sekä vaikeuksista kävelyssä tai muissa jokapäiväisistä askareista antaa aihetta selvittää kaatumisen riskitekijöitä tarkemmin.

Tutkimusten mukaan kaksi kolmesta sairaalapotilaista ei tunnista olevansa suurentuneen kaatumisen vaarassa, vaikka heidän toimintakykynsä olisi heikentynyt akuutin sairauden vuoksi. Kaatumisvaarakartoitus onkin parasta tehdä asiakkaan kanssa yhdessä ja laatia yksilöllinen toimenpidesuunnitelma havaittujen vaaratekijöiden perusteella yhdessä. Asiasta pitää jutella myös iäkkään omaisten kanssa.

Kotisairaanhoidon ja hoivapalveluiden piirissä olevilla iäkkäillä on lähes poikkeuksetta korkea kaatumisalttius. Heille ei tarvita erillistä kaatumisvaaran seulontatestiä, vaan arvio tehdään laaja-alaisesti ja kaatumisriskiä suurentaviin tekijöihin puututaan systemaattisesti.

Hauraalla iäkkäällä terveydentilan muutokset voivat tapahtua nopeasti. Siksi korkeassa kaatumisvaarassa oleville tulee tehdä kaatumisriskin kartoitus säännöllisesti, jopa kolmen kuukauden välein.

Kaatumisia voidaan ehkäistä

UKK-instituutin toteuttaman KAAOS-tutkimuksen perusteella tiedetään, että kaatumisia ja vammakaatumisia voidaan ehkäistä tehokkaasti iäkkään arjessa. Ehkäisytoimet pitää kuitenkin kohdentaa havaittuihin riskitekijöihin, yksilöllisesti.

Kustannusvaikuttavat kaatumisten ehkäisykeinot kohdentuvat yksilöllisiin kaatumisten vaaratekijöihin. Samaa toimenpidemallia ei ole perustelua toteuttaa kaikille iäkkäille. Ainoa poikkeus on liikuntaharjoittelu, mitä pitää toteuttaa kaikissa ehkäisyohjelmissa.

Vaikka kaatumisiin liittyy heikentyneen lihasvoiman lisäksi myös tasapainokyvyn heikkeneminen, ei lääkkeiden sivuvaikutuksia pystytä parantamaan tasapainojumpalla. Myöskään lihasvoimaa ei pystytä lisäämää vain kohentamalla ruoka-annoksien proteiinimääriä. Toisaalta lihasvoimaharjoittelu ei edisty ilman hyvää ravitsemusta.

Kaatumisten ehkäisytyö on moniammatillista yhteistyötä ja vaatii kokonaisvaltaista näkemystä iäkkään terveydestä ja toimintakyvystä suhteessa siihen elinympäristöön. Tavoitteet määritellään sen perusteella, millaisista toiminnoista iäkkään täytyy suoriutua ja millaisia asioita hän haluaa elämässään tehdä. Mitä iäkkäämmästä ja hauraammasta henkilöstä on kyse, sitä useampien toimijoiden ja ammattiryhmien yhteistyötä tarvitaan.

Kaatumiset tapahtuvat toimintaympäristössä. Selviämme siis heikommallakin toimintakyvyllä, kunhan liikkumisympäristömme on turvallinen. Moni iäkäs haluaa asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Pienilläkin asunnon ja elinympäristön muutostöillä voidaan vähentää iäkkäiden kaatumisia riippumatta asuinympäristöstä.

Kaatumisten ehkäisykeinot ovat osa laadukasta hoitoa, hoivaa ja kuntoutusta. Kaikilla iäkkäillä kaatumisten ehkäisyn kulmakiviä ovat yleisen terveydentilan ylläpito, sairauksien hyvä hoito ja liikkumiskyvyn ylläpito.

Liikuntaharjoittelua kaikille

Liikuntaharjoittelu on tehokkaimmista keinoista ehkäistä kaikkien iäkkäiden kaatumisia. Korkea ikä tai toimintarajoitteet eivät ole harjoittelun esteitä. Liikunta kuuluu lääkkeenä myös gerastenian ehkäisyyn ja hoitoon.

Koska ikääntyminen vääjäämättä heikentää toimintakykyä, liikuntaharjoittelua tulee jatkaa läpi elämän. Harjoittelun yksilöllinen räätälöinti varmistaa harjoittelun turvallisuuden. Kaatumisia ehkäisevän liikuntaharjoittelun tulee olla monipuolista ja sisältää sekä tasapaino- että lihasvoimaharjoitteita, päivittäin.

Tulevaisuus

Koska yhä useampi suomalainen elää pidempään, on todennäköistä, että kaatumisten määrät tulevat lisääntymään. Tämä siitäkin huolimatta, että tämän päivän eläkeläinen on vanhempiaan terveempi ja toimintakykyisempi. Siksi kaikkien iäkkäiden parissa työtä tekevien henkilöiden tulee ymmärtää kaatumisia ilmiönä sekä olla tietoisia kaatumisten vaaratekijöistä ja ehkäisykeinoista. Onnistunut kaatumisten ehkäisytyö tuo onnistumisia ja iloa sekä iäkkäiden että ammattilaisten arkeen.


Artikkeli on julkaistu alun perin Vanhustyö-lehdessä 2/2023.