Asuntosuunnittelulla voidaan vaikuttaa muistisairaiden arkeen

Kuva: Luiza Sevele

Väestön ikääntymisen myötä yhä useampi perhe elää arkeaan muistisairauden kanssa. Muistisairailla henkilöillä on erilaisia elämäntilanteita, minkä takia heidän asumistarpeensa ja toiveensa vaihtelevat yksilöllisesti. Tarvitaan nykyistä monipuolisempaa asumistarjontaa, jonka avulla muistisairaat ja heidän perheensä voivat jatkaa oman näköistä elämää mahdollisimman pitkään.

Nykyisessä keskustelussa kuvaillaan muistisairaita kärjistyneesti ”hylättyinä” kotona tai ”laitostuneina” palveluasumisen piirissä. Tällainen viestintä ei tunnista muistisairaiden omia voimavaroja ja antaa hyvin suppean kuvan heidän kokonaistilanteestaan, mutta kertoo vaihtoehtoisten asumisratkaisujen puutteesta.

Vuoteen 2040 mennessä muistisairaiden määrän arvioidaan yli kaksinkertaistuvan, eivätkä nykyiset asumisratkaisut yksinään riitä. Muistisairaus etenee yksilöllisesti ja moni muistisairausdiagnoosin saaneista haluaa jatkaa asumista tutussa asuinympäristössä. Nykyisin tehostettuun palveluasumiseen siirrytään sairauden loppuvaiheessa, mikä lisää asukkaan hämmennystä, käytösoireita ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä.

Aalto-yliopiston vetämässä Monimuotoista integroitua asumista muistisairaille -hankkeessa haettiin vaihtoehtoja kotona-asumisen ja ympärivuorokautisen palveluasumisen rinnalle. Lähtökohtana oli, että muistisairaat ovat kasvava asukasryhmä ja asumista tulee kehittää heille paremmin soveltuvaksi.

Rakennuttajien ja suunnittelijoiden osaamista tulee lisätä

Asumista ja palveluita tarjotaan ikääntyneille muistisairaille usein ilman, että heille on tarjolla vaihtoehtoisia ratkaisuja. Kehittämistä tulee tehdä käyttäjälähtöisesti yhteistyössä muistisairaiden kanssa. Erityisesti yksinasuvat ja paljon kotihoidon palveluita tarvitsevat voivat hyötyä myös yhteisöllisemmästä asuinympäristöstä, jossa on muiden ihmisten tuomaa turvallisuuden tunnetta ja apua tarjolla. Asuinympäristö voi sisältää rinnakkain erilaisia asumismuotoja siten, ettei asukkaan tarvitse muuttaa sairauden edetessä, vaan palvelut siirtyvät asukkaan luo.

Asukkaan kannalta asumisen ”normaalius”, tunne ympäristön ymmärtämisestä ja hallinnasta on merkityksellistä. Asunnon sisätilojen lisäksi tulee ottaa huomioon mm. asunnon sijainti ja lähiympäristö, rakennuksen esteettömyys sekä yhteiskäyttöiset tilat. Muistisairaiden asumisen suunnitteluun ei ole erillistä ohjeistusta ja rakennuttajien, arkkitehtien ja muiden rakentamiseen liittyvien tahojen osaamista tulee kehittää. Rakentamisen säädöksiä tulee myös soveltaa ennen kaikkea asukkaan elämänlaadun ja hyvinvoinnin, ei ainoastaan palvelun tuottajan tai turvallisuuden näkökulmasta. Asukkaiden arjen ja heidän omien voimavarojen tukeminen edellyttää monialaista osaamista.

Asuinympäristön laadulla on merkitystä

Suunnitteluratkaisut vaikuttavat asukkaan fyysiseen, sosiaaliseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn. Ihmisen mittakaava, tilojen visuaalinen hahmotettavuus ja aistiympäristö tukevat muistisairaan asukkaan toimintaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu esim. valaistuksen, värien, kontrastien, näkyvien maamerkkien sekä akustiikan vaikuttavan tilojen hahmotettavuuteen. Muistisairaat voivat reagoida herkemmin aistiärsykkeisiin. Virikkeiden tulee olla säädettävissä, ettei niiden suuri määrä lisää heidän levottomuuttaan. Asukkaalla täytyy myös olla mahdollisuus vetäytyä halutessaan omaan rauhaansa. Henkilökohtaisiin esineisiin ja huonekaluihin sisältyy muistoja ja ne voivat auttaa ylläpitämään muistisairaan asukaan minäkuvaa.

Tiedetään myös, että luontonäkymät, luonnonvalo sekä oleskelu luonnossa tuottavat hyvinvointia ja voivat vähentää ihmisten ahdistusta. Luontoelementtejä ja -materiaaleja voidaan hyödyntää myös sisätiloissa. Muistisairaat hyötyvät pääsystä ulkoilemaan turvalliseen ulkotilaan, joka voi samalla toimia yhteytenä ympäröivään naapurustoon.  Ulkoilu ja käveleminen pitävät myös yllä asukkaan fyysistä kuntoa, ne voivat hidastaa taudin etenemistä sekä vähentää asukkaan levottomuutta.

Joustavuus lisää asuinrakennuksen käytettävyyttä

Muistisairaiden osallistaminen osaksi asuinyhteisöjä edellyttää ajattelun muutosta. Muistisairaan henkilön tarpeet muuttuvat ajassa. Tarvitaan erikokoisia ja asukkaan tarpeen mukaan muunneltavia ratkaisuja. Sekä uudis- että korjausrakentamisen avulla voidaan kehittää nykyistä paremmin muistisairaille soveltuvia asuntoja. Uusilta asuinrakennuksilta tulee edellyttää joustavuutta sekä rakenneratkaisujen että käytön osalta.

Asuinrakennusten tavoiteltu elinkaari on yli 100 vuotta. Tässä ajassa rakennuksen asukkaat ja mahdollisesti käyttötarkoitus muuttuvat. Yksipuolinen asuntotarjonta voi vähentää asumisen houkuttelevuutta ja käytettävyyttä. Käytön aikainen joustavuus tarkoittaa esim., että asuntoja voidaan yhdistää tai väliseiniä poistaa. Hankkeen aikana toteutettiin kahdeksan arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja sisutusarkkitehtuurin alan opinnäytetyötä, joissa haettiin käytännön sovellutuksia muistisairaiden asumiseen.