Muistiystävällinen ympäristö opastaa ja auttaa muistisairasta henkilöä selviytymään askareistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kun muistisairaus on edennyt pitkälle, henkilön selviytyminen perustuu ympäristön synnyttämiin havaintoihin ja tulkintoihin. Yhteisökodeissa tärkein asukkaan hyvinvointiin vaikuttava tekijä on asukasta arvostava hoivahenkilöstö. Muistiystävällinen ympäristö auttaa asukkaiden itsenäistä selviytymistä vapauttaen hoivahenkilöstön aikaa kuntouttavaan työhön ja asukkaiden yksilöllisiin kohtaamisiin. Toimivassa ja viihtyisässä yhteisökodissa myös hoitajien on hyvä olla.
Tieto muistisairaudesta pysäyttää henkilön itsensä lisäksi hänen läheisensä. Diagnoosin saaneella voi kuitenkin olla elämässään monia hyviä vuosia. Tuttu ympäristö tukee muistisairaan itsenäistä selviytymistä päivittäisistä askareista. Koti kannattaa katsoa läpi ajatellen sairauden mahdollisesti mukanaan tuomia oireita. Esteettömyys on muistiystävällisen ympäristön kulmakivi.
Kun kodin muutostyö tehdään sairauden alkuvaiheessa, henkilö pystyy vielä oppimaan mm. tavaroiden uudet paikat. Kun avaimilla ja kännykän laturilla on vakipaikka, se helpottaa elämää. Turhat tavarakasat siivotaan pois ja tarvittaessa luovutaan jostain huonekalusta, jotta tilassa on turvallinen liikkua mahdollisten apuvälineiden kanssa. Muutokset tehdään aina yhdessä muistisairaan henkilön kanssa. Tuekseen muistisairas henkilö tarvitsee ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka kuuntelevat ja arvostavat häntä.
Muistin tueksi
Muistilaput, vuorokausikalenteri, viikkokalenteri, johon kirjoitetaan niin tulevat kuin päivän aikana sattuneet tärkeät tapahtumat, ovat yksinkertainen, helppo tapa tukea muistia. Digitaaliset apuvälineet, kuten lääkemuistutin, on järkevää ottaa heti käyttöön. Ulkona liikkumista ei tarvitse rajoittaa eksymisen pelossa, kun mukana kulkee paikannin, jonka avulla pystytään katsomaan karttapalvelusta missä henkilö on. Digitaaliset apuvälineet tuovat turvaa sairastuneelle ja antavat mielenrauhaa läheisille.
Kontrastit auttavat hahmottamisessa
Valot, värit ja värien väliset tummuuskontrastit ovat muistiystävällisen ympäristön avaintekijöitä. Värien näkemisen ja hahmottamisen heikentyminen on tyypillinen muistisairauden oire.
Hahmottamisen kannalta on värin sijaan tärkeämpää värien välinen tummuuskontrasti. Kontrastit auttavat muistisairasta henkilöä hahmottamaan tilan ja löytämään hänelle tärkeät paikat ja asiat. Seiniä tummempi, yksivärinen lattia tuo muistisairaalle kävelemiseen turvallisen vakauden tunteen. Seinien kulmissa olevat kontrastit taas auttavat hahmottamaan tilan muodon. Samoin huonekalujen muotoa ja hahmottumista lattiasta ja seinistä helpottavat niiden väliset värierot ja kontrastit. Helppo tapa testata huoneen hahmottumista muistisairaan silmin, on ottaa tilasta valokuva, muuttaa se mustavalkoiseksi ja sitten tarkastella miten tila kuvasta hahmottuu.
Väreillä on visuaaliset viestit
Värien kokeminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat henkilön omat kokemukset ja kulttuuri. Väreillä luodaan tilaan tunnelma, joka parhaimmillaan kommunikoi ihmisille lämpöä ja turvallisuutta. Olemme oppineet, että vihreä antaa luvan ja punainen kieltää tai varoittaa vaarasta. Väreillä voidaan siis opastaa ja ohjata. Yhteisökotien asukashuoneiden ovet tuodaan esille seinän väristä poikkeavalla värityksellä, kun taas lääkehuoneen ovi ”piilotetaan” seinään samanvärisenä, kuin seinän väri on.
Valo virkistää ja tahdistaa
Valaistuksen merkitys kasvaa meillä kaikilla ikääntymisen myötä. Verkkokalvolle pääsevän valon määrä pienenee ikäännyttäessä. 60-vuotiaan valontarve on noin kolme kertaa suurempi kuin 20-vuotiaan.
Luonnon valo tahdistaa meidän vuorokausirytmimme. Muistisairaan henkilön päivärytmissä pysymistä voidaan tukea vuorokausirytmiä imitoivalla valaistusjärjestelmällä, jossa aamulla ”aurinko nousee” ja illalla ”laskee” mukaillen luonnon valon värin vaihtumista tasaisesti läpi eri vuodenaikojen.
Tärkeää on, että valaistus on tasainen, ei aiheuta häikäistymistä, eikä jätä tilaan katvealueita. Pimeään aikaan valo tuo turvallisuutta. Ikääntyville silmille on parempi jatkuva himmeä yövalo, joka hitaasti kirkastuu aktivoiduttuaan liiketunnistimella, kuin kerralla täyteen loistoonsa syttyvä valo. Tämä on hyvä huomioida sekä yksilö- että yhteisökotien kulkureiteillä ja vessoissa.
Muutostyöt alkavat käyttäjien toiveiden kartoituksella
Kun itse lähden suunnittelemaan tiloja yhteisökodin asukkaille, kartoitan heidän toiveensa ja mieltymyksensä työpajassa, jossa käytän apuna kuvia ja erilaisia materiaaleja. Työpajaan osallistuu hoitajia, jotka avustavat asukkaita ja myös itse tuovat omia ajatuksiaan. Työpajan tuloksena syntyy ”sisustuksen suuntaviivat”, joka toimii suunnitteluni ”punaisena lankana”. Koko sisustusprojekti etenee tiiviissä yhteistyössä hoivakodin työryhmän kanssa. Näin syntyy lämminhenkinen koti asukkaille ja viihtyisä, toimiva työpaikka hoitajille.