Kuva: Ilkka Vuorinen
Kysyimme presidenttiehdokkailta ikäihmisistä, vanhustenhoidosta ja vanhuudesta. Saimme vastaukset neljältä ehdokkaalta. Vastaukset jäivät uupumaan Li Anderssonilta, Pekka Haavistolta, Jussi Halla-aholta, Alexander Stubbilta ja Jutta Urpilaiselta.
1. Miten presidentin arvoissa näkyy ikäihmisten arvostaminen ja huolenpito?
2. Mikä arvo on ikäihmisillä puhuttaessa Suomen tulevaisuudesta?
3. Mikä on mielipiteesi vanhustenhoidon tilasta Suomessa?
4. Miten haluaisit itse viettää vanhuutesi?
Mika Aaltola
- Minun mielestäni Suomen keskeinen vahvuus perustuu ylisukupolviseen ketjuun. Yhtälö on yksikertainen. Huolehditaan lapsista, tulevasta sukupolvesta sekä taataan arvokas vanhuus heille, jotka jo ovat kantaneet työnsä. Kokeneempi väestönosa tarvitsee tukea ja heidän asemastaan sekä peruspalveluista huolehtimista.
- He ovat keskeisessä roolissa Suomen historiallisen kokemuksen välittämisessä uusille sukupolville. Heidän kokemuksensa ankkuroi Suomea.
- On kurjaa lukea uutisia vanhusten huonosta hoidosta, jota korona aika pahensi. Tämä ei ole minun Suomea. Meidän pitää kunnioittaa vanhempien ihmisten oikeuksia ja osallistumista yhteiskuntaan. On myös korjattava epäkohtia, kuten omaishoidon surkeaa tilaa.
- Aktiivisena mahdollisimman pitkään osana empatiaan perustuvaa isänmaallista Suomea.
Sari Essayah
- Olen elänyt lapsuuteni mummoni hoivissa, ja se on varmasti vaikuttanut omiin arvoihini ja näkemykseen ikäihmisten arvostuksesta. Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo, vaikka hän olisi vanhuuden ja heikkouden takia vuodehoidon tarpeessa. Yksi yhteiskunnan sivistyksen mittareista on se, miten heikoimpia ja haavoittuvimpia ihmisiä kohdellaan. Vanhusten kunnioittaminen ja kohteleminen arvokkaina ja ainutlaatuisina yksilöinä yhteiskunnassa on ainut oikea peruslähtökohta kaikissa vanhuksia koskevissa ratkaisuissa.
- Ikääntyneet ovat lähiyhteisöjensä ja koko kansalaisyhteiskunnan tärkeä voimavara. Heidän kokemuksensa ja taitonsa ovat tärkeitä jaettavaksi nuoremmille sukupolville. Ikääntyvien osallistumista yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan sekä kaikenlaiseen vapaaehtoistyöhön on rohkaistava. Isovanhempien merkitys perheiden tukijoina ja turvallisuuden luojina voi olla ratkaisevan tärkeää. Mummoja ja pappoja tarvitaan vierailemaan päiväkodeissa ja kouluissa, ja heitä tarvitaan apuna monissa perheissä, joissa ei ole omia isovanhempia.
- Tällä hetkellä suurin haaste on hoivahenkilökunnan määrä. Hoitohenkilökunnan vähyys estää yksilöllisen ajan antamisen vanhuksille ja lisää yksinäisyyden kokemista. Henkilöstövajeesta kumpuaa monia ongelmia: kaikkia palveluita ei ehditä antaa, ruokailu toteutetaan kiireellä tai vanhuksia ei pueta omiin vaatteisiin eikä viedä ulos. Suomessa vanhustenhoidossa tulee noudattaa neljän takuun mallia: ruokailu, ulkoilu, hygienia ja yhteisöllisyys – nämä on taattava laadukkaina jokaisen ikäihmisen hoivassa. Hoito- ja kuntoutusratkaisujen tulee aina perustua yksilökohtaiseen arvioon hoidon vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta. Laitoshoidon tulee olla kuntouttavaa ja aktivoivaa eikä säilyttävää ja siten passivoivaa. Myös henkiset ja hengelliset tarpeet on otettava huomioon.
- Omassa kodissa tarvittaessa tuettuna niin kauan kuin se on turvallista.
Harry Harkimo
- Tärkeimpiä arvojani on rakkaus. Välitän ihmisten asioista ja pidän arvokasta vanhuutta jokaiselle tärkeänä.
- Ikäihmiset ovat luoneet sen Suomen, mikä meillä on. Heitä tulee arvostaa ja kuunnella.
- Vanhustenhoidon tila Suomessa on tällä hetkellä huolestuttava.
- Kotona Sipoossa, töitä tehden.
Olli Rehn
- Minulle tärkein arvo on ihmisarvon kunnioitus. Se koskee kaikkia ihmisiä ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai varallisuuteen katsomatta. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä työstä, mitä tämän päivän ikäihmiset ovat tehneet Suomen jälleenrakennuksen hyväksi viime sotien jälkeen. Heidän ansiostaan Suomi on tänään hyvinvointiyhteiskunta. Meillä on velvollisuus pitää heistä hyvää huolta siinä vaiheessa, kun voimat vähenevät.
- Ikäihmiset pitää nähdä yhteiskunnan tärkeänä voimavarana eikä ongelmana. Meillä on tällä hetkellä 1,6 miljoonaa eläkeläistä, ja heidän määränsä kasvaa. He pyörittävät kansantaloutta kuluttamalla ja maksavat veroja yli kahdeksan miljardia euroa vuodessa, yli oman väestöosuutensa. Samalla on tapahtunut tärkeä ja rohkaiseva muutos. Voimme puhua 60–80-vuotiaista uutena ”hopeavuosien” sukupolvena. He ovat aktiivisia, hyväkuntoisia kansalaisia, joista monet jatkavat vielä työelämässäkin. Heidän työpanoksellaan on kasvava merkitys koko kansantaloudelle. Lisäksi tämä hopeavuosien sukupolvi auttaa lastensa perheitä toimimalla vaikkapa autonkuljettajina lastenlasten harrastuksissa. Vain kymmenen prosenttia tästä joukosta tarvitsee jonkinlaista apua tai tukea kotiinsa.
- Enemmistö ikäihmisistä asuu omassa kodissaan ja selviää arjessaan hyvin vielä senkin jälkeen kun ovat täyttäneet 80 vuotta. Yhteiskunnan pitää ja kannattaa tukea kotona asumista tuomalla kotiin lisää palveluja sitä mukaa kun voimat vähenevät. Samalla on pidettävä huolta siitä, että ihmiset pääsevät ajoissa raskaamman hoidon piiriin. On valitettava tosiasia, että monet joutuvat sinnittelemään liian pitkään kotona. Ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on liian vähän. Valtion ja hyvinvointialueiden on korjattava tämä puute. Meillä on myös paljon pienituloisia eläkeläisiä, joille jokainen euro on tärkeä. On epäinhimillistä, jos ikäihminen joutuu valitsemaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä. Nykyisen hallituksen leikkaukset iskevät valitettavasti myös tähän ryhmään. Hyvinvointialueiden rahoituksen leikkuri osuu sekin paljon palveluita käyttäviin eläkeläisiin. Näiden ongelmien korjaaminen on hallituksen ja eduskunnan vastuulla, mutta presidentti voi arvojohtajana puhua ikäihmisten puolesta.
- Haluan viettää omat hopeavuoteni aktiivisena vaikuttajana, olla täysillä mukana myös yhteiskunnallisessa elämässä niin pitkään kuin sormet pysyvät näppäimillä ja pää jotenkin pelaa. Kun voimat vähenevät, toivon saavani riittävää apua ja tukea arjessa selviämiseen.
Lämmin kiitos kaikille vastaajille!