Kuva: Ilkka Vuorinen
Tämän päivän Suomessa vanhuutta ja vanhenemista leimaa negatiivinen kuva. Jos uskomme lukemiamme lehtiä ja kuuntelemme vanhustyöstä käytävää puhetta, tuntuu siltä, että vanhenemista pitää todella pelätä ja se on jotain, mikä meidän jokaisen tulisi välttää keinolla millä hyvänsä.
Jos keskitymme vain vanhenemisen negatiivisiin puoliin ja puheellamme vahvistamme vanhuuden ja vanhenemisen kurjuutta, meiltä jää kuitenkin paljon tärkeää näkemättä. Väitänkin, että vanhenemisen saa näyttämään huomattavasti positiivisemmalta, jos osaa katsoa asioita hieman laajemmin ja eri näkökulmista. Ikääntyvien määrä tulee lisääntymään lähitulevaisuudessa huimaa vauhtia ja mikäli vanhenemisen ilmiöihin suhtautuminen jatkuu vain negatiivisena, ei kurjuudelle ole loppua näkyvissä vuosikymmeniin. Siksi onkin hyvä välillä laittaa silmille ainakin hetkeksi vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi katsomme ikääntyvää yhteiskuntaamme.
Vanheneminen on etuoikeus
Se, että ihminen elää korkeaan ikään, on modernin lääketieteen suurimpia saavutuksia. Sairauksien ennaltaehkäisyä ja tehokasta hoitoa on tavoiteltu vuosikymmenten ajan ja lääketieteen askeleet ovat olleet huimia. Yhä harvempi meistä kuolee vastasyntyneinä, pikkulapsina tai kesken aktiivisen työuran. Elämme entistä terveempinä ja jos sairastumme, yhä useampi meistä saa tehokkaan hoidon, joka mahdollistaa elämän jatkumisen. Missä kohdassa tämä suuri saavutus on kääntynyt mielissämme negatiiviseksi ja puheeksi siitä, kuinka emme halua enää vanheta? Saavutus, jota on tavoiteltu vuosikymmenten ajan, onkin yhtäkkiä ilmiö, jonka kaikki haluaisivat välttää.
Onko tähän syynä se, että olemme alkaneet pitää vanhenemista itsestäänselvyytenä? Oletamme, että jokainen meistä vanhenee ja kohtaa vanhuuden vaivat ja sairaudet. Myös tässä kohden on hyvä pysähtyä, sillä totuus on kuitenkin se, että edelleenkään meistä jokaisella ei ole mahdollisuutta vanheta. Lääketieteen suurista saavutuksista huolimatta lähes jokaisen lähi- tai tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka olisivat halunneet vanheta, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Näiden henkilöiden läsnä ollessa tuskin haluamme surkutella omaa oikuttamme vanheta.
Vanheneminen on kuitenkin loppujen lopuksi etuoikeus, joka suodaan vain osalle meistä. Nykylääketieteen ansiosta yhä suuremmalle osalle, mutta edelleenkään ei kaikille. Tämä on hyvä pitää mielessä.
Lisää terveitä, hyvinvoivia elinvuosia
Vanhenemisen negatiivisia puolia korostettaessa on hyvä myös muistaa, että keskimääräisen eliniän kasvun lisäksi vanhojen ihmisten terveys ja toimintakyky ovat parantuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Olemme siis pelkkien lisävuosien sijaan saaneet lisää terveitä elinvuosia. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokset Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys –tutkimuksen mukaan eläkeikäisten itse arvioima terveydentila on kohentunut tasaisesti 1990-luvun alusta lähtien. Myös vaikeudet selviytyä päivittäisistä toimista, kuten riisuutumisesta, pukeutumisesta tai ulkona liikkumisesta ovat selvästi vähentyneet viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Vanhenemiseen tiukasti liitetty haurastuminen ja toimintakyvyn lasku tapahtuukin tänä päivänä entistä myöhemmin.
Usein nostetaan esiin myös muistisairaudet ja niiden määrän kasvu. On totta, että riski sairastua muistisairauteen lisääntyy, kun ikää tulee lisää, mutta on myös muistettava, että esimerkiksi vuonna 2015 julkaistun Maailman Alzheimer raportin mukaan yli 90-vuotiaiden keskuudessa muistisairauksien esiintyvyysarviot vaihtelevat alle kolmestakymmenestä prosentista noin kuuteenkymmeneen prosenttiin. On siis varsin virheellistä luulla vanhenemiseen kuuluvan automaattisesti muistiin liittyvät sairaudet, jos yli puolet vanhoista vanhimmistakin elää ilman muistisairautta.
Vanhenemisella on usein myös positiivisia vaikutuksia erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Vuonna 2010 julkaistu amerikkalaistutkimus (Stone ym. 2010) osoitti, että monet negatiiviset tunteet, kuten huolestuneisuus, stressi ja viha vähenevät ihmiset vanhetessa ja positiiviset tunteet, kuten elämästä nauttiminen ja onnellisuus lisääntyvät. Vanheneminen näyttääkin vahvistavan erityisesti psyykkistä hyvinvointia ruuhkavuosien ja muihin elämään liittyvien velvollisuuksien helpottaessa. Monilla ikääntyneillä on tänä päivänä myös melko hyvin varallisuutta ja mahdollisuus toteuttaa haaveitaan, matkustella ja luoda uusia ihmissuhteita.
Innostuksen voimalla eteenpäin
Uskon, että vanhenemiseen liittyvien ilmiöiden rohkea tarkastelu myös positiivisemmista näkökulmista osaltaan vähentää ikääntymiseen liittyvää ahdistusta, jota nykyinen negatiivissävytteinen puhe yhteiskunnassamme aiheuttaa. Aidosti ikäystävälliseen yhteiskuntaan mahtuvat elämään hyvää elämää lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset yhdessä ja toisiaan tukien.
Itse olen opetustyössä ja vanhustyön koulutuksen kehittämisessä huomannut, miten lähestyttäessä vanhenemiseen liittyviä teemoja positiivisella asenteella yhä useampi nuori kiinnostuu siitä, mitä ihmiselle vanhetessa tapahtuu, miten tervettä ja toimintakykyistä vanhenemista voidaan tukea ja miten vanhustyön positiivista otetta voidaan edelleen kehittää. Mikäli tavoitteenamme on kaikenikäisten hyvinvointia tukeva yhteiskunta, näkökulman vaihtaminen näyttää toimivan paremmin kuin epäkohtien korostaminen. Tätä voisimme kaikki lähteä osaltamme kokeilemaan suhteessamme kaikenikäisiin ihmisiin.